täydellinen ympyrä kuva kannesta
sivu 1 sivu 2

Ossi Somma
taide - inhimillisyys - oikeudenmukaisuus


Ossi Somma on pitkän elämänsä aikana ehtinyt olemaan monessa mukana: apumiehenä rakennustyömailla, yövartijana, merimiehenä ja Sarpatin soramontulla lapiotöissä. Tie taiteen pariin ei ollut suora eikä helppo. Mutta Somma ei ole niitä miehiä, jotka antaisivat periksi. Ateneumin opintojen jälkeen vuonna 1956 Somma palasi kotiseudulleen Nokialle ja aloitti vaikuttavan uransa kuvanveistäjänä. Nykyään taiteilijaprofessori on edelleen vireä ja valpas toimija, joka kantaa huolta paitsi taiteilijoiden asemasta, myös lisääntyvästä yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.

Ossi Somma (s. 1926) saapuu haastatteluun tasan sovittuna aikana ja huokuu maailmaa nähneen ihmisen kunnioitusta herättävää karismaa. Miehen kädenpuristus on luja, asenne avoin ja vakaa, kuin elämä olisi veistänyt kaiken turhan pois ja jättänyt jäljelle vain olennaisen, lämpimän inhimillisyyden. Ossi Somma on yhtaikaa koruton, vanhan kansan käsityöläinen ja samalla älykäs, elämässä intensiivisesti mukana oleva, herkkävaistoinen taiteilija. Jo lyhyen keskustelun jälkeen alkaa ymmärtää, että Ossi Somman elämänpolku ei ole ollut niitä helpoimpia. Hän on kokenut kovia aikoja ja menestystäkin, mutta ei silti ole menettänyt uskoaan elämään ja taiteen muutosvoimaan.

Käänne kohti peruskysymyksiä

Kuvanveiston käytännön perusteita hän opiskeli Martti Rautasen hautakiviveistämöllä. Opiskelutoverinsa Kain Tapperin välityksellä Ossi Somma tutustui kuvanveistäjä Pekka Aarnioon. Miehet ystävystyivät ja pohtivat yhdessä taiteeseen ja elämään liittyviä kysymyksiä. Yhteistyö katkesi kuitenkin äkillisesti.

– Jouduin vuonna 1960 vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa Pekka Aarnio sai surmansa. Se oli jonkinlainen taitekohta elämässäni. Siihen saakka olin ollut etupäässä kiinnostunut kuvanveiston tekniikasta ja käsityötaitoon liittyvistä kysymyksistä. 1960-luvulla aloin ajatella elämää uudella tavalla, sitä, miten meillä kaikilla on vastuu toisista ihmisistä. Tuona talvena hiihdin paljon, mietiskelin tapahtunutta kolaria ja elämää. Aloin samalla kiinnostua yhä enemmän luonnosta ja luonnon muodoista. En enää ajatellut teknistä suorittamista vaan enemmänkin taiteen sisältöä, siihen liittyvää inhimillistä sanomaa.

Repin-instituutti

Vuosina 1966-1967 Ossi Somma opiskeli Repin-instituutissa Leningradissa, Neuvostoliitossa. Opetus instituutissa oli tehokasta ja tasokasta. Stipendikautensa aikana Somma oppi myös venäjää. Neuvostoliitossa hänelle kirkastui ajatus taiteen sisällön merkityksestä: lännessä taiteesta määräsi liikaa raha ja rahan valta.

– Olin aina arvostanut neuvostoliittolaisten taiteilijoiden teknistä taitoa. Neuvostoliitossa sain haluamaani oppia. Siellä saattoi piirtää, maalata tai muovata elävää mallia vaikka seitsemän tuntia päivässä. Opettajani olivat alansa huippuja, kuten vaikkapa pääopettajani, akateemikko Mihail Anikuchin. Leningradista sain myös työlleni eettisen oikeutuksen. Vanhoista 1930-luvun taidelehdistä havaitsin, että kuvilla voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Oivalsin, että yhteiskunnallisilla ja globaaleilla tapahtumilla on suuri vaikutus yksilön elämään. Silloin minä, pasifisti, aloitin sotani kaupallista mainoskuvaa vastaan.

Kuvanveistäjä Ossi Somma

jatkuu seuraavalla sivulla >>


sivu 1 sivu 2