NYKYVEISTOA VIROLAISILLE KUMUN AVAJAISNÄYTTELYSSÄ

Taidemuseon kuraattori Hanno Soans kertoo, että Viron Taidemuseon nykytaiteen osastolle on varattu uudisrakennuksen viides kerros. Käytettävissä oleva näyttelypinta-ala on 800 m². Pinta-ala on kaksinkertaistunut aiemmasta, jolloin nykytaiteen osasto oli alivuokralaisena Arkkitehtuuri- ja taideteollisuusmuseon tiloissa suolavarastolla (Rotermanni soolaladu). Kumun nykytaiteen osaston avajaisnäyttely Skaalanihe - Shiftscale oli esillä 17.2.-21.5.2006. Yksi mielenkiintoisen kuvanveistokatselmuksen kolmesta kuraattorista on pirkkalalaistunut virolainen veistäjä Villu Jaanisoo.

- Kuvanveisto on taiteenala, joka on joutunut eniten sopeutumaan Viron 1990-luvun muutoksiin. Sillä on mielestämme edelleenkin eniten kiinniotettavaa suhteessa ulkomaailmaan ja haasteena tiukin selviytymisen prosessi, ajatellen sitä miten fyysisesti ja taloudellisesti vaativa taiteenlaji kuvanveisto perinteisesti on ollut. Tuntui tärkeältä esitellä täällä Virossa juuri nykykuvanveiston uusia suuntauksia, Hanno Soans tiivistää.

- Lähdimme liikkeelle muutamasta teoksesta, jotka halusimme ehdottomasti saada esille, Soans jatkaa. Sellainen teos oli mm. Kaisu Koiviston Hunajasarvet (1997).

Villu Jaanisoo lisää vielä joukon taiteilijoita, jotka haluttiin näyttelyyn mukaan; Pipilotta Rist, Marcus Copper, Superflex.

Villu Jaanisoon mielestä kolmen kuraattorin näyttely on aina myös kompromissi, sovitteluratkaisu, vaikka erimielisyyksiä ei olisi ollutkaan. Jaanisoon mielestäni yksi pääkuraattori olisi voisi tuoda tiukemman lopputuloksen.

Hans Hemmert: Ilmapallokappeli, 2006 (kuva: Stanislav Stepashko)

Kuvanveiston laajentunut kenttä

- Minulla oli alun perin ajatus siitä, että näyttelyn lähtökohdaksi olisi otettu kuvanveiston tilanne ennen modernismia ja räjäytetty se; näyttelyssä olisi näkynyt miten veistotaide on laajentunut. Nämä räjähtäneet "satelliitit" olisivat sijoittuneet myös kaupunkitilaan, Jaanisoo kertoo. Museon avajaisten viivästyessä ulkonäyttelyä ei saatu enää käytännöllisistä syistä synnytettyä.

- Kuvanveisto on pääsääntöisesti jotakin, joka on kolmiulotteista, tilassa olevaa tai käsittelee tilaa jollain tavalla, Jaanisoo määrittelee näyttelyn taustalla olevan kuvanveistotaiteem käsitteen.

Tila ja muutokset tilan käsitteessä ovatkin selvästi näyttelyn ytimessä. Yhdellä tapaa loputtomilta variaatioilta on viety siivet sillä, että monet näyttelyn veistoksista ovat visuaalisesti varsin minimalistisia, muodoiltaan ja väreiltään selkeitä.

Mutta oliko valittujen teosten yksinkertaistettu muotokieli, yläkerran teosten yksivärinen tai yksitotinen rinnastus, sisällöllinen vai visuaalinen valinta? Oliko näyttelyarkkitehtuurissa sattuma mukana?

Arkkitehtitoimisto Kosmos: videoanimaatio Viru aukio 2008, (yksityiskohta), 2004

jatkuu seuraavalla sivulla >>