HAIHATTELUA

Taiteilijoiden koulutuksen lisääntyminen saa miettimään luovuuden, tekemisen, koulutuksen ja tutkimuksen välisiä suhteita. Yritin löytää peruskoulutettuja taiteilijoita, joille omassa taiteessa kehittyminen tarkoittaisi tekemiseen keskittymistä eikä niinkään lisäkoulutusta. Jotkut kyllä pitivät aihetta kiinnostavana, mutta valittivat aikapulaa. Joku taas ei halunnut ottaa kantaa sen enempää selittelemättä. Oliko juttuidea kaikin osin pelkkää haihattelua?

Tapaan taidetyöläiset Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen, Haihatuksen kesänäyttelyn perustajat. Haihatus perustettiin tuomaan esille takapihataidetta eri puolilta Suomea; siis taidetta itseoppineilta taiteilijoilta, jotka luomisen pakosta ja innostuksesta valmistavat teoksiaan ilman sen kummempaa tarkoitusta esittää niitä yleisölle. Metsänen ja Auvinen miettivät sitä, mitä kansantaiteilijoiden teoksille aikanaan tapahtuu – ympäröivä yhteisö kun ei välttämättä huomaa niiden arvoa.

Merja Metsänen ja Raimo Auvinen.

Toisen kesän näyttelyssä oli jo mukana myös koulutettuja ammattitaiteilijoita ja nykyään heitä taitaa olla jo suurin osa. Haihatuksen ajatuksena on kuitenkin säilynyt se, että koulutusta ja ansioluetteloa ei kysellä. Merja Metsänen ja Raimo Auvinen valitsevat teokset näyttelyyn. Joskus sopiva taiteilija löytyy jostain toisesta näyttelystä, joskus jonkun tutun kautta. Näin syntyy Haihatuksen henki. Pääasiana ei ole kauneus, vaan teoksen puhuttelevuus ja sen sopiminen näyttelyn kokonaisuuteen. Innostus, luovuus ja rajattomuus kuuluvat asiaan, eikä tekijöiden välille tehdä eroa. Teemoja ei määritellä etukäteen, mutta keskiöön ovat teosten kautta nousseet esimerkiksi ympäristöasiat ja ihminen itse. Tänä vuonna näyttely järjestettiin kymmenennen kerran ja mukana oli 22 taiteilijaa.

Ei vain yhden hetken haihatus

Auvinen ja Metsänen perustivat Haihatuksen, kun he halusivat muuttaa maaseudulle neljän lapsensa kanssa ja kaipasivat työtä, jota voi tehdä kotona. Tuttavat ja kylän miehet kutsuivat muuttoa hetken haihatukseksi. Metsänen ja Auvinen ovat nyt kymmenettä kesää Joutsassa, josta kunta myi heidän käyttöönsä entisen kunnalliskodin.

Haihatuksen kannatusyhdistys, Haihatuksen Henki ry, perustettiin vuonna 2004 taiteen tekemisen ja sen esille tuomisen rohkaisemiseksi sekä erilaisten tapahtumien ja taideprojektien järjestämiseksi. Tänä vuonna opetusministeriö on ensimmäistä kertaa mukana rahoituksessa. EU:n tuella toteutetaan Kulttuurin kiertotie, jonka puitteissa Haihatuksen henki kulkee eri puolilla Suomea viidentoista näyttelyn muodossa. Näyttelyihin osallistuu samoja taiteilijoita kuin kesänäyttelyihinkin, mutta uusilla teoksilla. Kulttuurin kiertotie vierailee talvella Tampereella Työväenmuseo Werstaalla, jossa aiheeksi on toivottu teknologiaa.

Keskustelemme Metsäsen ja Auvisen kanssa luomisen pakosta ja oikeudesta, ja myös siitä, kun taiteen tekeminen muuttuu velvollisuudeksi. Merja Metsänen on opiskellut aikanaan Taideteollisessa korkeakoulussa.
- Opiskeluun liittynyt jatkuva kritiikki johti liikaan itsekritiikkiin. Koulutus ei vapauttanut tekemään ja tietyistä opetuksista täytyi jälkeenpäin opetella pois. Taiteen tekemisessä vähintään yhtä tärkeää kuin koulutus on sisäinen näkemys ja halu tehdä. Rajaton luovuus on jokaisen oikeus, myös ammattilaisen, Metsänen toteaa.

Metsänen ja Auvinen eivät näe välttämättä eroa itseoppineen ja koulutetun taiteilijan välillä. Koulutuksen myötä taiteen tekemisestä saattaa tulla velvollisuus.
- Koulutus voi tehdä helpommaksi organisoida ja selittää teoksiaan tai kirjoittaa työn lähtökohdista. Järjestelykyky on kuitenkin myös luonteenpiirre. On hyvä, että taiteilija voi itse määritellä työtään tekstien kautta, kunhan ei ole aina pakko tehdä niin, pohtii Metsänen.

Parhaimmillaan koulutuksessa syntyy hedelmällistä vuorovaikutusta, mikä syventää taiteilijan omaa näkemystä. Koko taiteilijakuntaa ajatellen koulutuksen pelätään lisäävän kentän sisäistä hierarkiaa, jolloin se vaikuttaa taiteilijan toimeentuloon, apurahoihin, töiden esille saamiseen tai arvostukseen. Vaikka taiteilijan koulutuksen ja työnkuvan väitetään mullistuneen viime vuosikymmeninä, taide on sittenkin paljolti tekemistä ja sen kautta kehittymistä.

Raimo Auvisen teos Hellahuone Haihatuksen kesänäyttelyssä.

jatkuu seuraavalla sivulla >>