Tiede taiteen inspiraationa?

Kuvataiteilijoiden tieteellisestä jatkokouluttautumisesta käydään vilkasta keskustelua. Riittääkö taiteentekemisen perustekniikoiden oppiminen ja käytännön ammattitaito vai tarvitaanko lisäksi maisteri- tai tohtoritason opintoja? Tuovatko tieteentuntemus ja teoria jotakin lisää taiteelliseen ilmaisuun, vai ovatko ne uhka taiteilijan luovuudelle? Suomi on koulutusyhteiskunta ja sen paineet ulottuvat myös taidekoulutuksen puolelle. Tässä artikkelissa kolme tamperelaista taiteilijaa pohtii suhdettaan tieteeseen, teoriaan, filosofiaan ja käytännön taiteentekemiseen.

Kuvataiteilija Juha Merta (51) toimii taiteilijantyönsä ohella Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa lehtorina. Merran väitöskirja Herääminen – kuvataiteen kohtaamisesta hermeneuttiseen tulkintaan ilmestyi vuonna 2006. Merran tämänhetkiseen elämänkuvioon kuuluu myös opettamista sekä tutkimusten ja opinnäytetöiden ohjaamista. Mutta kuinka helppoa tutkijan, opettajan ja kuvataiteilijan työn yhteensovittaminen lopulta on?
- Olen tolkuttoman kurinalainen, pystyn hallitsemaan arkeani varsin hyvin. Onneksi Tampereen yliopisto on vielä sivistysyliopisto ja joustava työpaikka, joten aikaa jää tehdä myös taidetta. Kurinalaisuus antaa mahdollisuuden tehdä kuvaa riittävästi. Ja aika vaikea on olla töissä korkeakoulussa, jos ei samalla tutki, Juha Merta toteaa yksikantaan.

Juha Merta.

Tutkimustyö on antanut Juha Merralle mahdollisuuden tutkia itseään taiteilijana kiinnostavia ilmiöitä: luomisprosessia ja taideteoksen syntyä. Merta painottaa, että kukaan taiteilija ei aloita tyhjältä pöydältä. Taide on myös dialogia aikaisempien perinteiden, toimintatapojen ja menetelmien kanssa.

- Historia on aina kiinnostanut minua ja on ollut luontevaa käydä dialogia aiempien mestareiden kanssa. Parhaimmillaan siinä pääsee synteesiin, jossa historian ja oman työn pohdinta avaa kolmannen tien: uusia ideoita omien kuvien tekemiselle, ikään kuin hermeneuttisessa mielessä, tuumii Merta.

Taiteilijoiden akateeminen jatkokouluttautuminen saa Juha Merran mietteliääksi.
- Suomessa pitäisi nykyään olla kaikessa maisteri. Se on sinänsä hyvä, sillä nyt kuvataiteilija on vertailukelpoinen muiden tieteenalojen edustajien kanssa. Opinnot ovat vaativia ja minusta on hienoa, että kuvataiteilija on myös sivistynyt. Yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia maisterikoulutukseen ja se on hyvää ammatillista täydennyskoulutusta. Lisäksi pedagogiset opinnot antavat kuvataiteilijalle mahdollisuuden kiinnittää itsensä opetusmaailmaan.

Silti taiteen, tieteen ja teoreettisen analyysin yhteensovittaminen ei ole ongelmatonta. Juha Merralle tieteellisen työn ja kuvantekemisen yhdistäminen on sopinut hyvin, mutta kaikille tieteelliset jatko-opinnot eivät ole välttämättä eduksi.
- Monilla tiedeopinnot syövät aikaa kuvantekemiseltä ja se taas saattaa vaikeuttaa apurahojen saamista, Merta toteaa.

Juha Merran mukaan taiteilijan työ on aina myös tutkimuksen tekemistä. Se on yhdistelmä katsomista, tutkimista ja uteliasta asennetta.
- Töideni intertekstuaalisuus tuo toivottavasti katsojalle löytämisen riemua ja helpottaa kuvien avautumista. Viittaukset voivat avata portteja eri suuntiin, katsojasta riippuen. Teemani ovat aina olleet jotenkin olemassa itsessäni ja ideoiden esiinsaaminen on vienyt aikaa. Intuitiivinen tieto on syventynyt tieteellisen työn kautta. Mielestäni asioiden analyyttinen pohdinta syventää taiteentekemistä. Asioiden tutkiminenhan on sitä, että ilmiötä lähestytään monesta suunnasta. Kun jokin asia askarruttaa, tieteellinen lähestymistapa tuo minulle välineitä selvitystyöhön. Mutta toiset ovat hyviä tekijöitä ilman koulutustakin. Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta omiin töihini tiede on tuonut lisää kurinalaisuutta, suitsia intuitiiviseen prosessiin, Juha Merta pohdiskelee.

Usein taiteilijat kokevat, että akateemisuus ja teoreettisuus köyhdyttävät tai kangistavat taiteellista ilmaisua. Juha Merta ei näe asiaa ongelmana omassa työskentelyssään.
- Minusta tuntuu, että työni ovat muuttuneet, mutta muutokset voivat olla niin pieniä, että töitäni pidempään seuranneet katsojat eivät ehkä huomaa sitä. Haluan palata kiinnostaviin asioihin yhä uudestaan ja löytää niistä uusia tasoja. Muutokset ovat katsojalle ehkä pieniä, mutta itselleni isoja. Pienikin detalji voi tuoda uusia tasoja. Olen kuvantekijänä vanhanaikaisesti hidas, yritän kiiruhtaa hitaasti ja vaalia löydettyä. Tämä puoli on syventynyt tutkimustyön kautta, kiteyttää Juha Merta.

Juha Merran teos Osoite tuntematon, kooste vuodelta 2006.

jatkuu seuraavalla sivulla >>