Taiteen ja inhimillisyyden asialla - Maila-Katriina Tuominen

Aamulehden pitkäaikainen kulttuuritoimittaja Maila-Katriina Tuominen jää eläkkeelle ensi vuoden alusta. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ei kuitenkaan aio hidastaa tahtiaan, vaikka päivittäinen lehtityö päättyykin.

Maila-Katriina Tuominen.

Maila-Katriina Tuominen aloitti toimittajantyönsä Aamulehdessä juhannusviikolla vuonna 1972. Hän oli pitkään lehden ainoa kuvataiteesta kirjoittava toimittaja.
- Se oli tavallaan rasittavaa aikaa, vaikka nautin siitä suunnattomasti. Toisaalta lukijoiden käsitys kritiikistä muovautui vaarallisella tavalla yksipuoliseksi yhden ihmisen kirjoitusten pohjalta, Maila-Katriina Tuominen muistelee.

Aluksi Tuomisen työnkuvaan kuuluivat muun muassa perinteinen taidekritiikki ja taiteilijahaastattelut. 1980-luvun jälkipuolelta lähtien kulttuuritoimittajien työ suuntautui myös uutisointiin. Taide-elämän tapahtumia Suomessa ja ulkomailla tarkasteltiin aiempaa laajemmasta näkökulmasta.

Maila-Katriina Tuominen aloitti kansainväliseen taidekenttään tutustumisen jo varhain ja teki tutkimusmatkoja maailmalle. Kun ulkomaanmatkoista tuli varsinaisia työmatkoja, syntyi mahdollisuus ammatilliseen kultuuritoimittajan työhön eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa. Ammattitoimittajalla oli paremmat mahdollisuudet tutustua taiteeseen ja muuhun kulttuurin kuin taideturistilla.
- Se oli itselleni tärkeää ja antoi myös perspektiiviä siihen, missä Suomen taiteessa mennään. Niin taiteentekijöille kuin taiteesta kirjoittaville on tärkeää, että omalle työlle haetaan mittasuhteita kansainvälisestä tarjonnasta eikä vain kotimaisen genren sisältä, Tuominen toteaa.

Suhdettaan Tampereen Taiteilijaseuraan Maila-Katriina Tuominen muistelee lämpimästi. Kontakti seuraan alkoi jo ennen hänen toimittajauraansa, mutta aktivoitui 1970-luvulla. Silloin hänellä oli toimittajana mahdollista tutustua paremmin Taiteilijaseuran toimintaan ja siinä toimiviin ihmisiin.
- Suhteeni Tampereen Taiteilijaseuraan juontaa 1960-luvulle, kun opettajallani Kirsti Melartinilla oli Vanhalla kirjastotalolla näyttely nimeltä Lehtimäistä. Silloin mietin, että täällä on tosiaan taiteilijaseura ja minkähän tyyppisiä taiteilijoita siinä on mukana. Sittemmin Kirsti Melartin oli pitkään Taiteilijaseuran puheenjohtajana. Aamulehden kulttuuritoimituksessa oli 1970- luvulla tapana tehdä ennakkojuttu kaikista Tampereella pidettävistä näyttelyistä. Näyttelyitä pidettiin pankkien saleissa ja kellareissa tai gallerioissa, joita tuohon aikaan oli vähän. Siinä työssä tutustuin Taiteilijaseuran jäseniin. Varsinainen yhteys seuraan ja sen toimintaan kypsyi pikkuhiljaa. Mitä enemmän paneuduin seuran toimintaan, sitä helpompi minun oli ottaa yhteyttä, jos tuli vaikka tarkennettavia asioita. Olen silti pyrkinyt välttämään kaveeraamista ammattilaisten kanssa, joiden töitä joudun arvostelemaan. Mutta tietenkin vuosien myötä on käynyt myös niin, että on syntynyt monia hyviä ihmissuhteita, kertoo Tuominen.

Tamperelaisuus taiteessa

Maila-Katriina Tuomisen mukaan Tampereella on aina ollut ammattitaitoinen ja omaleimainen taiteilijakuntansa. Tuominen muistelee esimerkiksi Reino Viirilää, joka oli aikanaan todellinen aktivisti ja Taiteilijaseuran kantava voima. Tamperelaisiin klassisiin kuvantekijöihin Maila-Katriina Tuominen lukee Viirilän ohella myös Allan Salon ja Tauno Hämeenrannan, jotka olivat kaupunkinäkymien, katutyöntekijöiden ja teollisuuslaitosten kuvaajia.

Hänen mukaansa heitä voi pitää suomalaisen kaupunkikuvauksen uranuurtajina, joiden paikka kotimaisen taiteen kentässä ei vieläkään ole täysin vakiintunut, koska suomalaisen taiteen historia on kirjoitettu pääasiassa Helsingin perspektiivistä katsoen.

Tamperelaista nykytaidetta Maila- Katriina Tuominen ei tarkastele tamperelaisuuden läpi, kuten aikaisempina vuosikymmeninä oli mahdollista tehdä. Nuoremmat tamperelaistaiteilijat ovat kasvaneet peruslähtökohdiltaan toisenlaisessa maailmassa kuin aikaisempien sukupolvien taiteilijat. Tampereella on edelleenkin suuri joukko taiteilijoita, jotka tekevät persoonallista ja vahvaa taidetta, mutta he eivät kiinnity paikallisuuteen.

Kuvataidekritiikin osuus on Tuomisen mukaan vähentynyt sanomalehtijournalismissa 1990-luvulta lähtien ja sen myötä Tampereella työtään tekevien kuvataiteilijoiden ammattikunta on vaarassa jäädä varjoon.
- Tällä hetkellä taiteen kirjo on laaja, enkä usko että paikallisuus painaa enää paljonkaan. Kaikkein nuorin taiteilijapolvi liikkuu taiteen kentällä aivan uudella tavalla. He katsovat omasta näkökulmastaan menneisyyteen, mutta toisaalta liikkuvat ympäri maailmaa ja hakevat sieltä vaikutteita ja sulattelevat niitä työssään. Työnsä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa aloittaneiden ammattitaiteilijoiden joukko on tuonut mukanaan myös performoitumisen, jolloin liikutaan kaikilla mahdollisilla taiteen alueilla. Nuoremmassa taiteilijapolvessa ei ole jämähtäneisyyden makua, mikä aikoinaan oli tuntunut tamperelaisen taiteen keskipolvessa. Mutta Tampereella on edelleen paljon kuvantekijöitä, joilla on perinteinen ja harras suhde esimerkiksi grafiikkaan. On hyvä muistaa, että Tampereella on vahvoja naistaiteilijoita, Tuominen toteaa.

jatkuu seuraavalla sivulla >>