Valpas kriittisyys tieteen äärellä

Taidemaalari Tiina Lamminen (46) on monipuolisesti kouluttautunut taiteilija. Hän on opiskellut kotimaisten perusammattiopintojen lisäksi Tallinnan Taideakatemiassa, Münchenin Kuvataideakatemiassa, ja valmistunut sittemmin taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataiteen Pallas MAkoulutusohjelmasta vuonna 2003. Laajan taiteellisen työskentelyn ja kirjoitustyön ohella Lammisella on kokemusta taiteen opetustyöstä. Lisäksi hän on Taidemaalaus-lehden päätoimittaja.

Tiina Lamminen.

Akateemisten opintojen suhteen Tiina Lamminen on kuitenkin hieman varautunut: teoreettinen oppineisuus ei välttämättä takaa mitään. Itse asiassa tieteen ja taiteen sekoittaminen voi johtaa taiteellisen ilmaisun kaventumiseen.

- Toisaalta on tutkittu tosiasia, että mitä korkeampi koulutus, niin sitä parempi on mahdollisuus pärjätä ammatissa. Toisaalta olen skeptinen yliopistotiedettä kohtaan, koska yliopistotieteessä kuvantekemiseen liittyvä puhe tulee aina joltakin tieteenalalta eikä suoraan taiteesta. Yliopistotiede alkaa helposti dominoida ajattelua ja ajattelun rakenteita. En haluaisi sotkea omaa ajatteluani sillä. Itse asiassa ei voi olla olemassa tutkintoa, joka valmistaisi nykytaiteilijan ammattiin, koska ammatissa kyse on lähinnä elämänasenteesta, Lamminen toteaa.

Tiina Lamminen korostaa vapaan taiteilijan asemaa ja vapautta tarkastella asioita ilman suoria teorioita tai filosofisia mallikaavioita.

- Jotenkin kavahdan opettaja-taiteilijuutta. Ihminen ei voi pitää montaa identiteettiä samanaikaisesti. Toisaalta teoreettiset opinnot ovat kyllä auttaneet ja antaneet minulle välineitä puhua ja kirjoittaa taiteesta. Asia on siis kaksijakoinen: tieteellisistä opinnoista on hyötyä, mutta on oltava valppaana, minkälaisille teorioille ajattelunsa altistaa. Mutta totta kai on jokaisen oma valinta, miten todellisuutensa rakentaa. Itselleni vapaana taiteilijana toimiminen on periaatteellista – se on elämänasenne. Jos kerron, että olen taidemaalari tai sitten vaikka ’maisteri’, niin siinä nähdään heti arvoero. Taiteilijuutta ei arvosteta oppineisuutena, vaikka taiteilijuus edellyttää melkoista oppineisuutta, Tiina Lamminen tiivistää.

Lammisen mukaan yliopisto-opinnoilla on monien etujen lisäksi myös arveluttavia puolia, joiden takia on syytä suhtautua tiedostavasti tieteellisiin teorioihin ja tutkimuksiin.
- Yliopisto-opinnot tuottavat hallitsevaa rakenteellista ajattelua. Maailmaan vaikutetaan puhutulla ja kirjoitetulla kielellä. Siinä on vaara tulla aivopestyksi. Toisaalta kaikenlaisia opintoja kannattaa suorittaa, jos se palvelee omaa taiteilijalaatua. Nykytaiteilijan tehtävä on kuitenkin tehdä töitä vallitsevasta todellisuudesta. Tietoisuutta siitä ei voi ottaa tieteestä.

Lammista kiinnostaa historia, opintoina etenkin aatehistoria, poliittinen historia ja kulttuurihistoria.
- On kiinnostavaa, miten yliopistossa asiat saadaan näyttämään todelta ja oikealta. Historiaa tuntemalla voi ympärillä olevaan todellisuuteen suhtautua kriittisesti. Voi konkreettisesti nähdä, ettei aina tarvitse uskoa kaiken maailman asiantuntijoita. Voi myös pyrkiä visuaalisoimaan historiallisesti tuotettua kuvaa. Joka tapauksessa tieteeseen kannattaa suhtautua ennakkoluuloisesti. En tarvitse historian opintoja tutkintoa varten, vaan kehittääkseni kriittistä ajatteluani. Sanon, että ’harrastan’ historian opintoja, Lamminen toteaa.

Tiina Lammisen teos Valitut Palat 7/1969 ja 7/2009 sekä Maailma ja me –lehti 7/1969, tussi- ja guassimaalaus paperille 2009. Kuva Leena Kangas.

jatkuu seuraavalla sivulla >>